Verkosta osui silmiini loistava artikkeli sinänsä tutustua asiasta: lääketieteen tohtori Pirjo Lindfors kommentoi HS:ssa kivun hallinnasta ravinnon kautta. Itselleni pitkällisen taipaleen fibromyalgian kanssa kulkeneena tämä totuus on auennut muutama vuosi sitten. Olen aina ollut tunnesyöjä ja kivut ovat tätä syömiskuviota vain vahvistaneet. Pikaruokaa, sokeria, rasvaa ja muuta mukavaa moskaa - herkullista sellaista - on mennyt alas enemmän kuin tarpeeksi. Olen myös kohtuullisen huono (laiska?) kokki, joten helppoa ja nopeaa on tullut hankittua valmiina mättönä. Tämä ikävä kuvio nosti painoa ja samalla myös kivun määrää. Keho oli melkoisessa rääkissä ja itse tätä tilaa kasvatin aina vain muutamalla lisäsipsipussilla ja -hampparilla.Kasvava kipu vähensi liikkumista, joka lisäsi painoa - tuskainen oravanpyörä oli valmis.
Sairaalan painonhallintaryhmä toi hetkittäisen avun, mutta matalaenergiset ateriavalmisteet eivät ratkaisseet kokonaiskuviota. Paino ei pysynytsen jälkeen kurissa normiruualla, ilman Nutriletteja ja Slim Fittejä. Itselleni paras ratkaisu löytyi lopulta purkista: riittävän tehokkaat ravintolisät veivät makeankaipuun ja vähensivät kipuja riittävästi, että pystyin lisäämään liikuntaa. Positiivinen "oravanpyörä" pääsi vauhtiin ja parin vuoden sisällä karisi yli 40 kiloa. Aiemmin syömäni, Suomen suositusten mukaiset raviuntolisät, eivät tuoneet vastaavaa tulosta. Edelleen ihmettelen Suomessa suositeltuja vitamiini- ja mineraalitasoja, joista ei ole mitään hyötyä - jos ei haittaakaan.
Elämän tehokkaukset! Kysy lisää....
Ravintolisien voima tuli testattua muutaman kuukauden aikana viime talvena: töiden YT:t, palkan alennus ja kahden asunnon loukku veivät elämän siihen tilanteeseen, että jätin ravintolisät hankkimatta. Ruokaa ja pulloja tongittiin roskiksista ja kultakorut myytiin. Kivut ja kilot palasivat vähitellen, kunnes ymmärsin, että paluu entiseen on uhkaavasti edessä. Elämässä pitää aina laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, joten järki voitti: ravintolisät otettiin takaisin käyttöön ja jo kahden viikon käytön jälkeen kivut vähenivät huomattavasti ja paino kääntyi laskuun. Liikunta alkoi tuntua miellyttävämmältä (ei koskaan mukavalta) ja elämä asettui uomilleen. Arki tiesi enemmän kieltäymyksiä ja kodin muuttamista krooniseksi kirpputoriksi, mutta se kannatti.
Aina ei pelkkä rehujen syönti tuo toivottua lopputulosta. Mielestäni kunkin keho toimii erilailla ja osaa myös hyödyntää ravinnon myös erilailla. Minulla lienee laiska suolisto, joka puskee ruuan läpi hyödyntäen ne hiilihydraatit, mutta heikommin niitä ravintoaineita. Tässä uskossa on hyvä olla :) Ilman ravintolisiä en tule kuitenkaan toimeen ja olen niistä kiitollinen. Toki on ravintokin muuttunut ja makean himo karissut ravintolisien myötä. Jos sinä haluat tietoa itselläni tehonneista ravintolisistä, ota yhteyttä: kerron mielelläni lisää!
Liitän tähän tuon mainion artikkelin, josta tämäkin vuodatus sai pontta.
Alkuperäinen löytyy täältä.
Olkoon ruoka kipulääkkeemme
Pirjo Lindfors
Terveyssivuilla (HS Torstai 3.
7.)
kirjoitettiin ruoasta ja kivusta vaillinaisesti. Asiaa tulisi
tarkastella laajemmin, jotta ymmärrettäisiin, että ruokatottumusten
muutoksilla voi hoitaa osaa sairauksista lääkkeitä turvallisemmin ja
halvemmalla.
Länsimainen lääkekeskeinen lääketiede on vasta
heräämässä ajatukseen ravitsemuksesta hoitona. Kuitenkin jo Hippokrates
(460–377 eaa) opetti, että ruoalla on terveyttä ylläpitäviä vaikutuksia.
Maailman kivuntutkimusyhdistyksen tutkimusten mukaan ravitsemus
vaikuttaa kipuihin. Eliminaatiodieettien rinnalle on kehitetty dieettejä
ja ravintolisiä, joissa hyödynnetään ruoka-aineiden kipua vähentäviä
ominaisuuksia. Ravitsemuksellisia interventioita käytetään jo
reumapotilaiden hoidossa.
1800-luvun
lopulta lähtien ruoka on maailmanlaajuisesti muuttunut kasviperäisestä
runsasenergiseksi, tulehdusta ja kipua lisääväksi. Nykyisessä
dieetissämme on puute omega-3-rasvahapoista. Tämä puute näyttäisi
laskevan kipukynnystä. Meta-analyysien mukaan omega-3-rasvahapot
vähentävät nivelrikko- ja iskias- sekä ärtyneeseen paksusuoleen
liittyvää kipua.
Ravinto on erityisen tärkeää kipua säätelevälle
keskushermostolle. Elimistön oma kipua poistava järjestelmä tarvitsee
aminohappoja, muun muassa tryptofaania. Antioksidantit säätelevät
tulehdus- ja rappeumamuutoksiin liittyvää kipua.
D-vitamiinia
pidetään yleisenä kivun säätelijänä. B-vitamiinit vaikuttavat
hermoston, myös kipuhermojen, toimintaan. C-vitamiini toimii
antioksidatiivisesti. Se auttaa migreenin ja vaikean kipuoireyhtymän
CRPS:n hallinnassa. Mineraalit ylläpitävät hermojen, lihasten, luuston
ja sidekudoksen toimintaa. Niiden häiriöt ovat yleisiä fibromyalgiassa.
Omega-rasvahapot säätelevät hermosolujen yhteistoimintaa.
Kipu
näyttäisi liittyvän stressin aiheuttamaan elimistön hapenpuutteeseen.
Antioksidanttipitoinen ruoka ja ravintolisät lieventävät tätä
oksidatiivista stressiä. Omega-rasvahapot sekä monet vitamiinit ja
mineraalit toimivat antioksidantteina. Niitä saa etenkin kasviksista,
siemenistä, pähkinöistä, marjoista, hedelmistä, kaloista ja äyriäisistä.
Glutationia pidetään elimistön pääantioksidanttina. Ilman sitä solut
kuolevat. Hyviä lähteitä ovat kaalit ja kurkuma.
Yleisohjeena
kivun hallitsemiseksi olisi hyvä syödä kourallinen monivärisiä,
maustettuja kasviksia viisi kertaa päivässä, kourallinen marjoja ja
hedelmiä sekä hapanmaitotuotteita neljästi päivässä. Lihan tulisi olla
valkoista. Kalaa suositellaan nautittavaksi kahdesta kolmeen kertaan
viikossa.
Monivitamiineista voi saada yliannostuksen. Ilman
pitoisuusmittauksia turvallisinta vaikuttaisi olevan
omega-3-rasvahappo-, magnesium-, D- ja C-vitamiinilisien nauttiminen.
Osana
muita elintapahoitoja ravitsemukselliset interventiot tulevat
täydentämään nykylääketiedettä. Funktionaalisen ruoan, ravitsemushoidon
ja antioksidanttiterapian rinnalle ollaan jo kehittämässä lääkkeen
tavoin vaikuttavaa ravintoa, niin sanottua immunonutritiota.
Nykylääkäri voinee pian yhtyä Hippokrateen kehotukseen: "Olkoon ruoka lääkkeenne!"
Pirjo Lindfors
lääketieteen tohtori, erikoislääkäri
Espoo